Kaksosten synnytys

21.4.2023 he saapuivat tähän maailmaan ja ovat niin täydelliset ❤️

Vaikka blogini alunperin olikin enemmän treeniblogi, on tällä hetkellä treeniaiheet aika vähissä sattuneesta syystä. Aiheina siis välillä saattaa vilahdella sellaisiakin aiheita, jotka eivät suoraan triathlontreeneihin liity, mutta enköhän pian jo pääse treenin makuun ja tutut aiheetkin alkavat täällä taas näkyä. Ja vaikka synnytystarina ei välttämättä olekaan suoraan mikään liikunta-aihe, oli se silti urheilusuorituksena yksi elämäni kovimpia koitoksia, joten sen puoleen se sopii treeniblogiinkin oikein hyvin. Kun itse odotin kaksosia, halusin tietää jo hyvissä ajoin millainen synnytys tulisi kahden vauvan kanssa olemaan. Kovin montaa kaksosten synnytystarinaa en kuitenkaan löytänyt. Vertaistuen nimissä olisin niitä halunnut lukea ja samalla henkisesti valmistautua mitä on tulossa. Aluksi epäröin haluanko kertoa omaa synnytystarinaani julkisesti, mutta jos tämä voi edes jotain muuta kaksosodottajaa auttaa, niin kirjoitus on tehnyt tehtävänsä. Ja jäähän tästä itsellekin hyvä muisto. Joten tässä pikakelaus siitä, miten meidän tytöt tulivat tähän maailmaan!

Loppuraskaus

Raskauden viimeiset viikot olivat erittäin haastavat. Mulla oli niin kovia liitoskipuja, etten pystynyt kunnolla kävelemään vaan jouduin liukumaan sivuttain jotta pystyin etenemään. Nukkumisesta ei tullut mitään, supisteli päivittäin ja närästystä oli 24/7. Tässä vain muutamia oireita lueteltuna. Kävimme Naistenklinikan sikiötutkimuspolilla lääkärissä viimeisen kolmanneksen 2 viikon välein ja näissä varmistettiin sekä lasten vointi ja kasvu sekä mun vointi. Rv 33+6 meillä oli lääkärikäynti, jossa lääkäri näki parhaaksi että aletaan varailemaan synnytyksen käynnistysaikaa. Mun verenpaineet alkoi enteillä mahdollista alkavaa raskausmyrkytystä ja A-vauvan kasvu alkoi hitusen hidastua, joten lääkärin sanoin ”oli parempi alkaa purkamaan tilannetta”. A oli raivotarjonnassa (eli pää alaspäin) ja B perätilassa ja näin ollen lääkäri suositteli että edetään alatiesynnytyksen kanssa mikäli se meille sopii. Olimme jo aiemmalla käynnillä toisen lääkärin kanssa käyneet hyvän keskustelun kummankin synnytystavan hyvistä ja huonoista puolista nimenomaan kaksossynnytykseen liittyen ja olin aika vahvasti sitä mieltä että mielummin alatiesynnytys kuin sektio. Kaksossynnytyksistä 50% päätyy sektioon kun yksössynnytyksissä vastaava luku on vain noin 18%. Kaksossynnytyksissä tosin ei oikein ole yhtä ainoaa varmasti ”parempaa” tapaa synnyttää, vaan se katsotaan aina tilanteen mukaan ja myös synnytyksen edetessä reagoidaan nopeammin mikäli synnytys ei etene niinkuin pitää. Suurin syy miksi itse halusin lähteä alatiesynnytystä yrittämään, oli nopeampi palautuminen ilman leikkausarpea. Synnytys ei muuten jännittänyt, mutta sektioon päätyminen vähän hirvitti, koska en ole koskaan aiemmin ollut leikkauksessa ja ajatus niin isosta leikkauksesta hirvitti. Mutta takki auki ja se otetaan mitä vastaan tulee! Synnytyksiä kun harvoin pystyy etukäteen käsikirjoittamaan oman mielensä mukaiseksi.

Varasimme käynnistysajan luottolääkärimme työvuoron mukaan parin viikon päähän rv 36+0. Lääkäri oli yksi meidän lemppareista (niitähän olimme kohdanneet jo monta tämän raskauden aikana!) ja hän oli huumorintajuinen ja erittäin kokenut lääkäri, jonka kanssa heitettiin jopa vitsiä siitä, kuinka perätilassa oleva B-vauva tulee sitten ulos hänen bravuurillaan eli vasikkatyyliin käsin nilkoista ulosvetämällä. Voi kun tuossa vaiheessa oltaisiin tiedetty että vitsissä piilee totuuden siemen 😅

Käynnistys

Tuntui hassulta että kalenterissa oli aika, jonka mukaan lähdettiin synnyttämään. Emme siis saaneet mitään hienoa elokuvasynnytystä, jossa lapsivedet loiskahtaa jossain dramaattisessa paikassa, vaan kylmän viileästi söimme aamupalan kotona, nappasimme sairaalalaukut mukaan ja hyppäsimme bussiin nro 30, joka tiputti meidät parin pysäkin päähän Naistenklinikalle. Olimme perillä 8:30 ja samantien kätilö otti meidät vastaan ja ohjasi omaan huoneeseen. Huone oli hyvin sairaalamainen: sänky, monitoreita, nojatuoli, oma vessa&suihku ja sairaalakaappeja. Heti huoneeseen päästyämme laitettiin vauvojen sykkeet käyrille. Käyriä otettiin melkein tunnin ajan ja kun kaikki näytti hyvältä, pääsimme lääkärin käsittelyyn klo 10. Lääkäri tarkasti kohdunkaulan, joka oli 1,5 cm ja näin ollen ensimmäiseksi käynnistystavaksi valittiin ballonki. Ballonkin laitto tuntui hiukan epämukavalta, mutta onneksi se oli nopeasti ohi. Kun ballonki oli täytetty, alkoi heti menkkamaiset kivut ja lievät supistukset. Saimme ohjeeksi kävellä ballongin kanssa ja kiristellä sitä aina välillä, varsinkin vessakäyntien yhteydessä. Emme saaneet kuitenkaan poistua sairaalasta, koska halusivat seurata tilannetta läheltä koska supistukset lähtivät samantien käyntiin.

Kello 10-14 välillä käyskentelin ballongin kanssa ja aina kävellessä supistukset kovenivat ja lopulta alkoivat olla sen verran kovia että pyysin ensimmäiseksi kivunlievitykseksi TENS-laitetta. Se auttoi paljon, varsinkin kun laittoi boostin päälle aina supistuksen tullessa! Kolmen aikaan ballonki tuli ulos ja sen jälkeen supistukset loppuivat samantien. Kätilö pyysi lääkäriä käymään ja ohjeisti meitä syömään ja lepäämään. Ajattelimme että kerkeämmekö muka syömään ennen lääkärin tuloa, mutta hyvin kerkesimme: lääkärin tulossa kesti useampi tunti 😅 Söimme siis rauhassa ja otimme jopa päiväunet. Samalla vaihdoin myös ihanan seksikkään sairaalamekon päälleni.

Tuttu lääkäri saapui paikalle klo 18 jälkeen. Hän tarkasti tilanteen ja olin 4 cm auki. Käynnistystä jatkettiin puhkaisemalla A:n lapsivesikalvot. B sai jäädä odottelemaan vuoroaan synnytykseen asti. Lapsivesikalvojen puhkaisu ei tuntunut missään, mutta lapsivesien meno tuntui kun olisin laskenut alleni 🤭 Samalla A:n päähän asennettiin pinni, jonka kautta voitiin seurata hänen sykkeitään. Nuo mahan päältä otettavat sykeanturit eivät oikein toimi aina kaksosilla, ei ainakaan meidän tyypeillä kun ovat niin kovia liikkumaan 😅 Pinni siis helpotti, koska nyt ei tarvinnut seurata kuin B:n sykkeitä mahan päältä. Supistuksia alkoi tulla melkein heti kalvojen puhkaisun jälkeen. Nyt otin käyttöön myös ilokaasun, josta tuli kyllä henkilökohtainen lemppari. Supistukset eivät olleet kovin kivuliaita, vaan pärjäsin TENSin ja ilokaasun avulla. Klo 20 tuli kätilö tarkastamaan tilanteen ja oli sitä mieltä että nyt voisi olla aika vähän vahvistaa supistuksia oksitosiinilla. Tätä varten hän laittoi kanyylin käteeni, jotta oksitosiinitippa voitaisiin aloittaa. Sitten kätilö päättikin että siirrytäänkin sittenkin suoraan synnytyssaliin, koska tipan jälkeen hänen pitäisi laittaa minut käyrille, käyrällä pitäisi olla vähintään puoli tuntia ja jos tippa toimiikin hyvin, voi tulla jo kiire synnytyssaliin. Tässä vaiheessa olin edelleen auki noin 5 cm, joten kummoista edistymistä ei ollu kalvojen puhkaisun jälkeen tapahtunut. Niimpä kerättiin kimpsut ja kampsut ja kätilö kärräsi mut pari kerrosta alemmas synnytyssaliin.

Synnytys

Klo 20:30 olimme asettuneet synnytyssaliin ja tutustuneet uuteen kätilöömme. Hänellä oli juuri vuoro vaihtumassa ja synnytyksen tulisi hoitamaan loppuun toinen kätilö. Synnytyssalissa aloitimme heti oksitosiinitipan hyvin maltillisella annoksella (taisi olla jotain 20 ml/h?) ja annosta lisättiin aina puolen tunnin välein. Ponnistusvaiheessa sain oksitosiini reilusti yli 100 ml/h, eli jo ihan huomattavia annoksia. Ensimmäinen lisäys tehtiin klo 21 ja sen jälkeen alkoivatkin supistukset voimistua. Samalla ilokaasun annostusta lisättiin (olikohan se nyt 70/30, eli 70% hyvää kamaa 😅) ja mulla oli hauskaa! Uusi kätilö tuli vuoroon ja häntäkin nauratti millainen meno synnytyssalissa oli kun vitsit lenteli toisensa perään. Kätilö, joka tuli hoitamaan synnytyksen loppuun oli ihanan rento ja lähti mun hassuteluun mukaan ja se rentoutti entisestään. Hän myös tsemppasi ihanasti, joten tiesin että hyvin tässä tulee käymään! Otto oli myös todella hyvä tuki ja turva koko synnytyksen ajan ❤️

Klo 22 oli oksitosiini annosta nostettu jo pariinkin kertaan ja supistukset alkoivat olla jo aika napakoita ja niitä tuli parin minuutin välein. Tähän asti olin pärjännyt TENSillä ja ilokaasulla mutta nyt pyysin kätilöltä josko kohta olisi epiduraalin paikka. Kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen ja se ei ollut vieläkään oikein edennyt, olin edelleen noin 5-6 cm auki. Päädyttiin yhdessä siihen, että epiduraali voisi olla hyvä ottaa nyt, koska se voisi rentouttaa minua juuri sen verran että tilanne lähtisi etenemään. 22:15 anestesialääkäri saapui laittamaan katetria selkäytimeen epiduraalia varten. Ensin hän yritti laittaa kateria kun olin kylkimakuulla. Kolme kertaa hän yritti, mutta ei onnistunut laittamaan sitä vaan pistos meni aina väärään paikkaan. Itse pistäminen ei pahemmin sattunut, mutta kippurassa asennossa oleminen kovien supistusten kanssa ei ole kovin mukavaa. Teki jo mieli sanoa että antaa koko epiduraalin olla, kestän mielummin nämä supistukset kun tämän tuskan 😅 20 minuutin päästä kokeiltiin vielä kerran epiduraalin laittoa niin, että olin istuma-asennossa selkä kyyryllään ja sitten vihdoinkin siinä onnistuttiin. Kun katetri meni paikalleen tuntui kuin jalkoihin tulisi sähköisku, ja se oli jännä tunne! Epiduraalia laitettiin heti parikin annosta.

Klo 23 ei epiduraali ollut vaikuttanut mitenkään. Epiduraalia annettiin vielä yksi annos. Vaikutuksen alkamiseen voi kuulemma mennä parikymmentä minuuttiakin. Puolilta öin ei vieläkään mitään vaikutusta. Kätilö konsultoi anestesialääkäriä, koska annosten välillä pitäisi olla 1,5-2 h, eikä tätä ollut vielä kulunut. Anestesialääkäri antoi luvan antaa uusi annos epiduraalia vaikkei tuota aikaa ollut vielä kulunutkaan. Tämän annoksen jälkeen vasta alkoi tuntua että nyt alkoi toimimaan, vaikkei se vieläkään kaikkea kipua vienyt pois. Olin jotenkin muiden synnyttäjien jutuista ymmärtänyt, että epiduraali on taivaan lahja joka vie kaiken kivun, mutta mulla se ei kyllä niin tehnyt. Saattaa tietty olla ettei katetri vieläkään ollut ihan oikeassa paikassa eikä ainetta mennyt oikeaan osoitteeseen tarpeeksi, mutta en ole mikään ammattilainen tätä kommentoimaan 😅

Vuorokausi vaihtui ja klo 01:25 alkoi tuntumaan paineen tunnetta alakerrassa. Kutsumme kätilön paikalle ja hän tarkasti tilanteen – olen täysin auki! Kätilö antoi vielä yhden annoksen epiduraalia ja antoi lääkäreille ”synnytysvaroituksen”. Kaksossynnytyksissä on aina mukana vähintään 2 lääkäriä ja useampi kätilö. Kahden jälkeen minulta mitattiin kuume ja se oli nousussa, joten tippaan laitettiin myös panadolia laskemaan kuumetta ja jäimme odottamaan sen vaikutusta.

2:40 kuume laski sen verran että kätilö sanoi että voimme aloittaa harjoitusponnistukset. Harjoitusponnistukset tehdään kuulemma sen takia, ettei väkeä kutsua synnytyssaliin turhan aikaisin, jos vaikka käykin niin ettei ponnistukset heti onnistu. Lääkärit kuulemma turhautuvat turhasta odottelusta 😅 Kätilö lohdutti että on ihan normaalia että ensisynnyttäjällä menee hetki että saa kiinni ponnistustekniikasta ja sen takia ponnistusvaihe kestää ensisynnyttäjällä keskimäärin 40min-1h. Mietin hiljaa mielessäni että ei s**tana, niin kauanko pitää jaksaa ja vielä tuplana. 🥵 Kätilö ohjeisti ponnistamistekniikan: keuhkot täyteen ilmaa ja sitten hengityksen pidätys ja ponnistaa kaikin voimin. Muutama harjoitusponnistus ja kätilö sanoo: Jaahas, tää tuleekin täältä helpolla ja väki kutsutaan samantien saliin. Sain siis heti kiinni ponnistustekniikasta joka on muuten ihan muuta kun mitä leffojen karjunta antaa ymmärtää 😄 Tämä ponnistusvaihe menee kyllä ihan urheilusuorituksesta, mulla oli sykkeet maksimikestävyyden puolella koko ponnistusvaiheen ajan!

2:52 on vihdoin kaikki lääkärit (2 kpl) ja kätilöt (3 kpl) paikalla. Ponnistuksia oli tehty jo muutamia ja homma edennyt hyvin. A:n synnytyksen avusti se sama kätilö joka oli ollut jo pidemmän aikaa meidän kanssamme. Lääkärit odottelivat sivuummalla ja seurasivat tilannetta. Toinen kätilö kirjasi synnytyksen tietoja ja toinen odotti ensimmäisen vauvan syntymää. Ponnistusvaihe oli yllättävän ”helppo” vaikka olin sitä ehkä eniten jännittänyt etukäteen! A:n ponnistusajaksi kirjattiin 13 minuuttia ja B:n 4 minuuttia, joten aika nopeasti kumpikin tuli puserrettua ulos. Ainoa kohta jossa tuntui kovaa kipua, eli kun A:n päätä ponnistettiin ulos. Samalla myös tunsin että nyt repesi jotain ja toivoin vain että kunhan ei kovin pahasti. Pää tuli kahdella ponnistuksella ulos ja A syntyi klo 2:57 ❤️ Hän parkaisi heti ja ainoa mitä sain suustani oli itkun sekainen ”ompa se pieni!”. Otto pääsi katkaisemaan napanuoran ja sen jälkeen kätilöt mittasivat ja punnitsivat vauvan. He olivat juuri antamassa A:ta Otolle ihokontaktiin, kun kätilö päätti että käydään vielä erillisessä tutkimushuoneessa tarkastamassa vauvan tilanne tarkemmin.

Samaan aikaan kun A:ta hoidettiin niin lääkärit olivat jo minun ja neiti B:n kimpussa. Samantien kun A oli syntynyt, siirtyivät lääkärit minun luo. Toinen lääkäri piti B:tä paikoillaan mahan päältä, jottei vauva kääntyisi poikittain ja näin pahimmillaan saatettaisiin joutua hätäsektioon. Toisen lääkärin pitäessä B:tä pystyasennossa jalat alaspäin, toinen (se meidän lemppari) lääkäri ultrasi B:n tilannetta ja asentoa tarkemmin. Omat ajatukset pyöri lähinnä siinä että eikös tää ollutkaan tässä ja vieläkö pitäisi jaksaa. Vähän kun olisi tullut maratonin maaliin ja joku sanoisi että eikun sulla on vielä kympin lenkki jäljellä. 🤭 Luottolääkärimme alkoi tehdä sisätutkimusta ja ei kerennyt montaa minuuttia kulumaan kun huomasin että hänen ilme alkoi mennä totiseksi. Toinen lääkäri alkoi rauhoitella minua että B:n sykkeet hieman laskivat, joten alamme tässä nyt vähän nopeammin toimimaan. Tässä välissä luottolääkärimme oli jo käsillään saanut otteen B:n jaloista (!) ja alkoi vetää häntä ulos. Hän sai B:n vartalon ulos niin että enää pää oli synnytyskanavassa ja hän sanoi että nyt saa ponnistaa niin paljon kun lähtee. B:n pää tuli ulos parilla ponnistuksella. B syntyi klo 3:04 ❤️ B tuli ulos lapsivesipussissaan, koska mitään kalvoja ei keretty puhkaisemaan, joten voitte kuvitella sen lapsivesiaallon joka täytti huoneen kun B tuli vauhdilla ulos! Ikäeroa siskoksille tuli 7 minuuttia ja B:n ponnistusajaksi merkattiin 4 minuuttia. Heti synnyttyään B ei pitänyt mitään ääntä ja huolestuimme aika paljonkin. Hänet kiidätettiin saman tien tutkimushuoneeseen, enkä oikein muista sanoinko jotain vai olinko vain ihan ähmeissäni että mitä tässä oikein tapahtui? Kätilöt rauhoitteli minua että varmasti kaikki hyvin, hänet käydään vain tarkastamassa kun tuli vähän vauhdilla maailmaan. Pari pitkää minuuttia kului ja luottolääkärimme tuli huikkaamaan ovesta että neiti B:llä kaikki hyvin ja ensiparkaisutkin kuultu. Nyt pystyi huokaisemaan helpotuksesta ❤️ Joku kätilöistä tuli vielä vähän ajan päästä sanomaan että B:n kunnon varmistamiseksi hän menee nyt hetkeksi vastasyntyneiden teho-osastolle ottamaan tukea hengitykseen. Olimme Oton kanssa kumpikin niin väsyneitä ja sekaisin että mitä ihmettä tässä oikein oli tapahtunut ettemme osanneet edes kysyä mitään sen enempää. Myöhemmin synnytyskertomuksesta luimme että B:n sydän oli pysähtynyt ollessaan vielä kohdussani ja sen takia hänet otettiin niin vauhdilla ulos. Onneksi meillä oli synnytyksessä mukana meidän luottolääkäri, joka sai hänet ulos noin nopeasti ilman sektiota ja kaikki meni lopulta hyvin!

Tyttöjen mitat: A 2044g / 45 cm ja B 2360g / 46 cm ❤️

3:10 tuli vielä istukka ulos ja se on valtava 😅 painoa taisi olla melkein 1,2 kg. Samalla selvisi että A:n napanuora on kalvokiinnitteinen ja tämä varmasti osaltaan selittää sitä, miksi hän kasvoi kokoajan hieman pienempänä. Verta menetin synnytyksessä noin 500ml. Kätilö alkoi parsimaan minua samalla kun A tuotiin huoneeseen ja Otto sai hänet ihokontaktiin. Sain toisen asteen repeämät ja tikkejä minulle laitetaan 3 kpl, eli ei todellakaan paha vaikka ponnistusvaiheessa jo sieluni silmin näin että nyt ratkes ja pahasti. Parsimisen jälkeen kätilö auttoi minut suihkuun ja olo oli todella hutera. Suihku tuntui ihanalta ja olo virkistyi heti kun sai kaikki päivän veret, hiet ja lapsivedet pestyä pois. Suihkun jälkeen sain A:n syliini ja se oli ihana hetki ❤️ Suihkun jälkeen pääsimme myös katsomaan B vauvaa teholle. Se oli aika kova hetki, koska en osannut valmistautua siihen yhtään miltä niin pieni näyttää kaikkien niiden laitteiden keskellä. Onneksi hänellä oli kaikki hyvin ja meille lupailtiin ettei hänen tarvitse teholla olla kauaa, puhutaan ihan vain muutamista tunneista. Tuntui kamalalta jättää hänet sinne, mutta meidän piti lähteä hakemaan A ja siirtyä osastolle.

Osastolla

Osastolle minut kärrättiin pyörätuolissa A sylissä. Otto sai toimia muulina ja kantaa kaikki meidän tavarat (joita oli yllättävän paljon 😅). Saimme osastolla oman perhehuoneen ja harjoittelimme kätilön ohjauksella A:n kanssa syöttämistä, vaipan vaihtoa ja muita hoitotoimenpiteitä. Haimme myös aamupalaa mutta ruoka ei oikein maistunut.

Klo 15 saapui B vihdoin meidän kanssa samaan huoneeseen. ❤️ Koko perhe vihdoin kasassa ❤️ Harjoittelimme kätilön ohjauksessa imetystä ja kumpikin kyllä imi mutta eivät vielä jaksa kovin kauaa. Saivat siis aluksi kumpikin luovutettua äidinmaitoa ja mä pumppasin heille omaani, sen onnettoman määrän mitä siinä vaiheessa vielä tuli. Kolmantena päivänä maito nousi ja voi hirveä minkä olon se toi 🙈 Huoneessa ramppasi kokoajan joko kätilö tuomassa lääkkeitä tai mittaamassa vauvojen bilirupiini arvoja, tai sitten labra kävi ottamassa verikokeita joko minulta tai vauvoilta. Vauvojen ennenaikaisuuden takia heiltä seurattiinn todella tarkkaan bilirupiineja ja verensokeriarvoja. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja olisimme päässeet kotiutumaan 3 päivää synnytyksestä, mutta sitten mun kunto romahti yllättäen. Mulla nousi korkea kuume nopeasti ja samalla tulehdusarvot, verenpaine ja maksa/munuaisarvot. Mua tutkittiin ja etittiin syytä, mutta mitään selkeää diagnoosia ei saatu. Antibioottia sain suoneen ja verenpainelääkitys aloitettiin hillitsemään korkeita paineita. Mun voinnin romahduksen takia oltiin 3 extrapäivää osastolla, mutta onni onnettomuudessa ettei keritty kotiutua ja mulla olisi tuo olo iskenyt kotona! Olin pari päivää ihan pois pelistä ja todella huonossa kunnossa. Otto pääsi heti syvään päähän kokeilemaan miltä tuntuu yksin hoitaa 2 vauvaa ja hän hoiti homman niin upeasti! 😍 Lopulta pääsimme vihdoinkin kotiutumaan 6 päivää synnytyksestä ja olimme niin innoissaan aloittamassa uutta arkea nelihenkisenä perheenä ❤️ Voitte vaan arvata kuinka paljon ihastelevia katseita saatiin Naistenklinikan käytävillä ja aulassa kun kannoimme kahta turvakaukaloa joissa kaksi maailman söpöintä tyttöä nalleasuissa 😍

Omat ajatukset synnytyksestä

Nyt kun synnytyksestä on jo useampi viikko ja olen palautunut mielestäni todella hyvin (varsinkin raskauden rankkuuden huomioiden), on hyvä vähän katsoa taaksepäin ja arvioida omaa synnytyskokemustaan vähän objektiivisemmin kuin ihan silloin h-hetken aikoihin. Annoin synnytyksen VAS-pisteiksi 89/100 ja olen edelleen samaa mieltä että synnytys meni hyvin vaikka loppu olikin aika raffi. Sain ne kivunlievitykset mitkä halusin, minua kuunneltiin ja henkilökunta oli aivan ihanaa ja tsemppaavaa. Otto oli mahtava tuki ja puhui puolestani silloin kun en itse pystynyt. Myös se auttoi, etten ollut luonut itselleni mitään tarkkaa suunnitelmaa miten haluan asioiden menevän vaan menin sillä asenteella että se tehdään mitä pitää ja luotan ammattilaisiin että he kyllä kertovat ja ohjaavat kun sen tarve on. Tietysti olin tutustunut synnytyksen vaiheisiin ja kivunlievitykseen etukäteen ja toiveeni olinkin kirjannut synnytystoivelistaani.

Mikä sitten yllätti kaksossynnytyksessä tai synnytyksessä yleensä?

• Kipu ei ollut niin pahaa kuin olin valmistautunut kokemaan. Vaikka epiduraali ei toiminut kohdallani niinkuin olin sen ajatellut toimivan, en missään vaiheessa kokenut että kipu olisi ylitsepääsemätöntä ja voisin ihan koska vaan uudestaan synnyttää. Se mikä yllätti oli se että epiduraali ei ollutkaan mitää taivaan lahja, ei ainakaan minulla.
• Supistukset ei lopu synnytykseen. Kaksossynnyttäjän kohtu on monesti ylivenyttynyt ja sen takia jälkisupistuksia on ja ne ovat voimakkaita. Myös jälkivuoto on runsasta, siis todella runsasta.
• B vauva tulee suht helposti koska reitti on ns. valmiina. En muista kokeneeni mitään kipua B vauvaa synnyttäessä ja tämä varmaan sen takia, että synnytyskanavasta on jo yksi vauva avannut reitin. Moni myös kauhistelee että eikö se tuntunut hirveältä kun joku käsin vetää vauvan ulos kohdusta niin voin sanoa etten edes huomannut kun käsi meni kohtuun 😅 Eli ”vasikkasynnytys” kuulostaa hurjemmalta kuin mitä se oikeasti on!
• Synnytys kestää ja siinä ollaan aika paljon yksin. Vaikka meillä synnytys käynnistyi hyvin ja olimme saaneet vauvat alle vuorokaudessa käynnistyksestä, on synnytys kuitenkin aika paljo odottelua ja tyhjäkäyntiä ja tämä yllätti meidät. Sekä käynnistyshuoneessa että synnytyssalissa ollaan paljon yksin ja kätilö kutsutaan paikalle kun tarve on.
• Kaksossynnyttäjä saa vähän premiumkohtelua. 😎 Premium on ehkä vähän yliampuva, mutta meitä huomioitiin kokoajan ehkä vähän enemmän kuin jos olisi ollut yhtä synnyttämässä. Saimme myös automaattisesti perhehuoneen ja muutenkin saimme tukea kätilöiltä enemmän kuin jos meillä olisi ollut vain yksi vauva (ainakin jos tuttujemme kokemuksiin vertaa). Myös se ihastelun määrä oli herttaista mitä saimme henkilökunnalta aina kun huoneessamme kävi joku 🥰
• Synnytys on kunnon urheilusuoritus! Tiesin jo etukäteen että rankkaa synnytys tulee olemaan mutta kyllä se yllätti kuinka rankoilla kroppa lopulta oli. Supistusten vastaanottaminen on rankkaa vaikka kipukynnys olisikin korkea. Sykkeeni oli aikalailla vauhtikestävyysalueella supistusten aikaan ja lopun ponnistusvaiheessa oltiinkin jo maksimikestävyysalueella.
• Kaksossynnyttäjän kannattaa etukäteen ainakin henkisesti varautua että 1) synnytys saattaa päätyä sektioon vaikka alatiesynnytystä lähdettäisiin kokeilemaan 2) synnytystapa muutenkin saatetaan päättää vasta synnytyspäivänä 3) vauvaa ei välttämättä heti saakaan rinnalle jos/kun lapsi syntyy ennenaikaisesti ja 4) vauva saattaa joutua teholle. Itse osasin varautua 3 ensimmäiseen mutta neljänteen en ja se oli ehkä rankin osa omaa synnytystäni. Olisi myös kiva jos teho-osastolle pääsisi tutustumaan jo odotusaikana, jolloin kaikkien laitteiden näkeminen hormonihuuruissa synnytyksen jälkeen ei olisi niin kova isku.

Siinä tiivistettynä meidän tyttöjen tulo tähän maailmaan. Pakko sen verran vielä sanoa että on tää naisen kroppa aika uskomaton mihin kaikkeen se oikein pystyy! 😍