Asumme tällä hetkellä Ruotsin Taalainmaalla, tarkemmin pienessä kylässä nimeltä Leksand. Moni saattaa tunnistaa Leksandin näkkileipäpaketeista (kyllä, juuri niistä isoista pyöreistä, jotka sopii mainiosti myös pizzapohjaksi). Muutimme tänne elokuussa 2020 ja ihastuimme heti pieneen ja idylliseen kylään: Täällä kaikki ovat niin ystävällisiä ja auttavaisia, maaseutumaisemat vanhoine hirsirakennuksineen vievät ajatukset jonnekin kauas menneisyyteen ja upea mäkinen luonto tarjoaa henkeäsalpaavia näköaloja Siljan järven ylle. Hävettää sanoa, mutta Ruotsi oli minulle hyvin tuntematon maa ennen tänne muuttoa. Ruotsi tarkoitti lähinnä Tukholmaa, ja sieltäkin tutuksi oli tullut vain ydinkeskusta, satama ja lentokenttä. En tosin voi vieläkään sanoa olevani kävelevä Ruotsin matkaopas, mutta ompahan vähän tutummaksi tullut myös Tukholman ulkopuoliset alueet.
Asumme ihanassa pienessä omakotitalossa n. 4 km Leksandin keskustasta. Lenkkeilyreittejä lähtee ihan kotiovelta niin metsään kuin kävelytiellekin. Talomme ohi kulkee 2 erittäin suosittua pyöräreittiä: Siljansleden ja Sverigeleden. Kummatkin ovat merkattuja pyöräilyreittejä ja jos joku miettii pyöräreissua Ruotsin maisemiin, suosittelen Siljansledeniä ehdottomasti! Reitti kiertää Siljan järven ympäri (n. 130 km) ja matkan varrella on ihania Taalainmaan kyliä ja söpöjä pysähdyspaikkoja ha lite fika. Olen reitin osia polkenut kummallakin puolella järveä ja ruotsalaisten autolijoiden käytös on suomalaisten kuskien törttöilyyn tottuneella erittäin omituista: Autot eivät isoillakaan teillä mene pyöräilijästä ohi, mikäli vastaan on tulossa auto. Tietysti suosituimmilla isojen nopeuksien teillä on kunnon pientareet pyöräilijöille, mutta pienemmillä teillä olen monta kertaa tuskan ja häpeän hiki kasvoillani polkenut jyrkkää mäkeä ylös 80 km/h -alueella ja autot ovat jääneet jonona odottamaan perääni, että voivat ohittaa minut turvallisesti. Ihailtavaa käytöstä ja tämän toivoisi rantautuvan Suomeenkin!
Järkytyksenä tuli Etelä-Suomen suht tasaisiin maastoihin tottuneelle kuinka mäkistä täällä on. Joka puolella kohoaa toinen toistaan suurempia kukkuloita ja oli sitten liikkeellä jalkaisin, pyörällä tai suksilla, on kokoajan menossa joko ylä- tai alamäkeen. Yli 2 km pitkiä nousuja on edessä tuon tuosta, joten korkeat sykkeet on taattu. Korkeita sykkeitä on myös tarjonnut metsän eläimet, nimittäin lenkeilläni olen saanut seuraa niin täysikokoisista hirvistä kuin ilveksestäkin. Lisäksi kerran hiihtolenkillä lähistölläni ulvoi susi. Hyvä muistutus siitä, että metsässä liikkuja on harvoin siellä yksin.
Tällä hetkellä tavoitteeni on yksinkertaisesti kasvattaa kestävyyskuntoani, koska karu totuushan on, että huippukuntoon on vielä tooooooodella pitkä matka. Viikko-ohjelmani koostuu koko kropan saliohjelmasta, pyöräilystä ja lenkeistä. Juoksun suhteen tavoitteeni alkaa totuttamaan kroppaani juoksun tärähdyksiin, sillä vanha välilevyn pullistuma on aiemminkin hieman vihoitellut juoksuharrastuksen aloittamisesta. Tärkeää on myös parantaa keskivartalon lihaksistoa, jotta pystyn ylläpitämään ryhdikkään juoksuasennon ja näin alaselkäni saa tarvitsemansa tuen. Ohjelman lisäksi on tietysti vielä ulkoilutettavana maastonakki Hugo sekä epäsäännöllisesti erilaisia kavioeläimiä. Eiköhän näillä eväillä kunto ala pikkuhiljaa kohoamaan!
Maanantai: Kuntosali (jalat)
Tiistai: Kevyt lenkki (n. 1h, sis. 5×2 min jouksua)
Keskiviikko: HIIT 30-45 min pyörällä tai spinningpyörällä tai mäkijuoksulla
Torstai: Kuntosali (rinta, olkapää, ojentaja)
Perjantai: Lepo tai kevyt lenkki
Lauantai: Kuntosali (selkä, hauis, vatsat)
Sunnuntai: Pyöräily 1,5-2 h + kehonhuolto & avanto
Hejdå!
Tavoitteena huippukunto 