Sporttinen loman aloitus Iso-Syötteellä

Heinäkuu pyörähti käyntiin ja samalla myös allekirjoittaneen kesäloma. Olen huomannut, että pääsen paremmin irti arjesta ja työhuolet jäävät helpommin taakse, kun lähden heti loman alussa edes pieneen reissuun. Niimpä otimme aika extempore parin päivän varoitusajalla käteemme Suomen kartan ja Googlen ja aloimme etsiä heti ensimmäiselle viikonlopulle hyvää lomakohdetta aktiivireissulle. Aika nopeasti kaikki parin tunnin ajomatkan päässä olevat paikat oli kahlattu läpi. Samalla huomasimme, että suomalaiset ovat selkeästi löytäneet kotimaan matkailun, sillä vapaita (lemmikki)huoneita ei ollut oikein missään jäljellä. Niimpä ajomatkaa piti hieman pidentää. Kesä-Lappi on ollut kummankin haaveissa jo pitkään, mutta yli 12 tunnin ajo hirveässä helteessä ei oikein houkutellut. Silloin mieleen tuli Iso-Syöte – Suomen eteläisin tunturialue ja ainakin mainosten perusteella pyöräilijän paratiisi. Majoituskin löytyi ja ajomatka oli ”vain” 8 tuntia suuntaansa. Ei muuta kun varausta sisään ja pakkaamaan!

Menomatka ja yöpyminen Peurungalla

Emme halunneet ajaa koko 8 tuntia perille yhtä soittoa, joten varasimme noin puolivälistä ensimmäisen yöpymisen Hotelli Perungasta. Sieltä saimme myös hyvän startin aktiivilomalle, sillä Peurungassa oli vaikka mitä aktiviteettia tarjolla. Harmiksemme saavuimme paikalle vasta ilta yhdeksältä, joten urheilut piti jättää seuraavaan aamuun. Aamulla kävimme kuntosalilla hikoilemassa ennen 5 tunnin ajourakkaa. Teki kyllä hyvää, koska loppupäivän joutuikin istumaan autossa.

Saapuminen Iso-Syötteelle

Saavuimme lauantaina alkuillasta Iso-Syötteelle. Olimme varanneet majoituksen Hotelli Iso-Syötteen kelomökistä, koska niihin sai ottaa lemmikin mukaan. Kelomökit olivat aivan ihania pieniä mökkejä, joihin kuului myös hotellin muut palvelut, kuten span käyttö ja hotelliaamiaisetkin sai lisättyä pienestä lisämaksusta. Hotelli ja mökit sijaitsivat Iso-Syötteen huipulla, josta oli komeat näkymät koko Syötteen yli. Jos etsit Syötteeltä vähän parempaa majoitusta upeilla näkymillä, tälle ehdoton suositus!

Sähkömaastopyöräilyä Iso-Syötteen metsissä

Olimme varanneet etukäteen netistä sunnuntaille sähkömaastopyörät. Sääennuste näytti kokopäivälle +31 astetta, joten hikinen päivä oli edessä. Ei muuta kun aurinkorasvat nahkaan, reppu täyteen vettä ja pyörät alle! Vuokrapyöriksi saimme tämän vuoden uuden mallin Specialized Turbo Levosta, ja oli muuten hyvä pyörä. 👌🏻 Varsinkin pidemmässä ajossa tuo täysijousitettu pyörä on ihan omassa luokassaan.

Maastopyöräreittejä meni ympäri tuntureita, joten reittien kanssa oli valinnan vaikeutta. Onneksi pyörävuokraamosta saimme hyviä vinkkejä reiteistä, jotka sopivat aloittelijalle (minulle), mutta antavat sopivasti haastetta myös kokeneemmalle (Otolle). Lähdimme kiertämään ensin Pikku-Syötettä ja siitä jatkoimme vielä Iso-Syötteen kierrokselle. Ensimmäinen pysähdys oli reilun 20 kilometrin jälkeen. Pysähdyimme ihanalle Kellarilammen laavulle, josta pääsi myös uimaan. Uinti tuli siinä helteessä tarpeeseen!

Kellarilammen pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa Iso-Syötteen ympäri. Harmiksemme huomasimme jo tässä vaiheessa, että vesivarastomme alkoi olla loppu, vaikka olimme ottaneet sitä reilusti mukaan. Kuumuus oli välillä suorastaan tukahduttava, varsinkin kuivilla mäntyharjuilla ilma seisoi, koska tuulta ei ollut nimeksikään. Hyttysiä emme nähneet yhtään mutta paarmoja senkin edestä.

Otimme yhdessä risteyksessä väärän suunnan ja lähdimme kiertämään Iso-Syötettä väärään suuntaan. Tämä reitti oli todella inhottavaa pientä kiveä ja isoa juurakkoa, joka mutkitteli todella paljon. Aloittelijalle aika teknistä ja kokoajan joutui miettimään seuraavaa siirtoa. Toisaalta taidot karttuivat ja samalla tuli todettua takajousituksen tarpeellisuus. 😅 Sinänsä reitti tuli lopulta ihan oikeaan paikkaan, mutta nyt meiltä jäi upeat maisemat näkemättä, joita vuokraamosta kehuttiin. Muuten reitit olivat hyvin merkitty, mutta muutamassa risteyksessä saattoi helposti ajaa väärään suuntaan, jos ei ollut hereillä. Syytän hellettä ja pientä nestehukkaa ettemme huomanneet kaikkia kylttejä. 😇

Koska vesivarastomme oli jo lopussa, oli meidän tehtävä seuraava pysähdys sivistyksen parissa, jotta saamme vesivarannot täytettyä. Ajoimme takaisin Iso-Syötteen ”keskustaan” lounaalle ja vesipullojen täyttöön. Tähän mennessä matkaa oli kertynyt 35 kilometriä, satulussa olimme istuneet yli 3 tuntia ja kaloreita olin kuluttanut yli 1800 kcal. Makkaraperunat ja kylmä siideri upposi siis aika helposti tuon suorituksen jälkeen.

Pienen stopin jälkeen jatkoimme matkaa, koska harhaan ajo jäi harmittamaan ja muutenkin minulla ajo alkoi vasta sujua uuden pyörän kanssa. Lähdimme vielä Ahman kierrokselle täytettyjen vesipullojen kanssa. Reitillä oli TODELLA paljon pitkospuita ja inhoan mennä niitä pyörällä. Varsinkin kun osa oli todella kapeita ja mutkittelevia. Ihmeen kaupalla en kertaakaan pudonnut pitkospuilta vaikka muutamassa kaarteessa olikin lähellä. Jouduimme kuitenkin jättäämään Ahmankierroksen hieman kesken, koska Oton pyörästä akku veteli viimeisiä ja 400 m nousu Iso-Syötteen huipulle ilman sähköavustusta ei houkutellut. Matkalla hotellille teimme vielä yhden pulahduksen, sen verran oli hiki.

Lopuksi oli enää nousu Iso-syöteen huipulle takaisin. Nousua tulee noin 400 m ja tietä pitkin polkemista on noin 1,7 kilometriä. Kovimmillaan nousuprosentit taisi olla melkein 20%, eli aika jyrkkiäkin kohtia mäessä oli. Vaikka pyörässä oli sähkö avustamassa, voin kyllä sanoa että mäen huipulla puuskutti. Nostan hattua kaikille ketkä vetää tuon lihasvoimalla, huhhuh!

Yhteensä meille tuli ajoa vähän päälle 50 kilometriä, keskisyke minulla oli 150 bpm ja kaloreita tuli kulutettua 2500. Ihan urheilusta siis meni tälläkin kertaa sähkömaastopyöräily. Kaaduin vain kerran (!) ja sekin johtui vaan siitä että minulta irtosi töyssyssä jalat polkimelta enkä kerennyt saamaan niitä takaisin ja sitten kaaduimmekin pyörän kanssa nätisti pehmeälle sammaleelle.

Kaiken kaikkiaan Syötteen maastopyöräreitit olivat oikein mukavat ja osa niistä sopii hyvin myös aloittelijalle. Reittien varrella oli sopivasti korkeuseroja, jotkut pätkät oli helpompia ja sitten oli myös teknisempiä pätkiä. Paljon jäi reittejä vielä kiertämättäkin, mutta kyllä ainakin merkityt reitit on sähkömaasturilla kierretty 2-3 päivässä. Oma maastopyöräkuumeeni vain nousi varsinkin nyt kun pääsin Spessun upeaa sähkömaasturia kokeilemaan. Ymmärrän kyllä miksi pyörä maksaa 6000€: Hissitolppa, talutinavustus, täysjousitus, tehokas moottori.. Tuntui että pyörässä on mietitty kaikki asiat kohdilleen.

Soiperoinen – salainen metsälaguuni

Kuulimme mahtavan vinkin edellispäivän pyöräretkellä lähiseudun salatusta metsälaguunista, joten suuntasimme kohti Soiperoista. Soiperoisen ympäri kiersi noin 4 kilometrin polku ja matkan varrella oli 2 laavua. Lämpötila oli jälleen +30 asteessa, joten jo 4 kilometriä tuossa paahteessa tuntui ihan sopivalta liikuntasuoritukselta pitkän maastopyörälenkin jälkeiselle päivälle.

Soiperoista ei turhaan kehuttu, näky oli upea kun saavuimme paikalle! Vesi oli todella kirkasta ja järvi tosiaan oli kuin laguuni. Soiperoisen kiertopolku kulki upean harjun päällä, josta oli näkymät kummallekin puolella eri järviin. Puolessa välissä kiertopolkua oli pakko päästä pulahtamaan. Harmitti, ettei tullut uimalaseja mukaan, sillä tällä järvellä olisi mielellään tehnyt pidemmänkin uimalenkin. Ihailkaa seuraavista kuvista itse kuinka upeasta laguunista oli kyse!

Paluumatka ja yöpyminen Kuopion kyljessä Kunnon Paikassa

Kolme päivää Iso-Syötteelle meni hujauksessa ohi. Harmikseni istuinluuni tulivat niin kipeäksi maastopyöräilystä, etten voinut enää vuokrata gravel-pyörää ja tehdä vielä uutta lenkkiä tiellä. Onneksi paikalliset lammet ja järvet sekä hotellin spa tarjosivat hyvät puitteet uimiselle. Paluumatkalla koukkasimme Kuopion kautta ja pysähdyimme Kunnon Paikassa, joka on Perungan tapaan täynnä aktiviteetteja, 4 erilaista kuntosalia, kylpylä.. Kerkesimme käymään pari kertaa salilla ja kerran kylpylässä uimassa. En tiedä onko minusta tullut vanha vai mikä vaivaa, kun minusta on tullut tälläisten paikkojen fani. 😅 Oli myös kiva huomata, että paikka oli todella lemmikkiystävällinen! Näin ei todellakaan ole jokaisessa yöpymispaikassa, vaikka sinne saisikin ottaa lemmikin mukaan.

Loma startattu sporttisissa merkeissä ja nyt treenit jatkuvat taas triathlon-ohjelman mukaan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa 😊