2 vuotta onnistuin koronaa välttelemään, mutta nyt en siinä enää onnistunut. Tartunnat ovat olleet nousussa jo useamman kuukauden, joten oli ihan odotettavaa, että jossain vaiheessa se kosahtaa myös omalle kohdalle. Sen, mistä tartunnan sain, ei ole tiedossa, koska kukaan kenen seurassa olen aikaani viettänyt, ei sairastunut. Todennäköisesti sain sen Saariselän hiihtolomalla, koska oireet alkoivat heti reissun jälkeen.
Oireet alkoivat heti palattuani reissusta maanantaina kovalla kurkkukivulla. Kurkkukipu muistutti angiinaa, nieleminen sattui ja nukkuminen oli hankalaa kun särkylääke, joka oli ainoa helpotus kurkkukipuun, lopetti vaikutuksen aamuyöstä. Parin päivän päästä alkoi kuume nousta ja sitä kestikin sitten 3 päivää. Samalla alkoi myös nuha. Aloitin kotitestien teon heti maanantaina oireiden alettua ja tein testin joka päivä, mutta tulos näytti aina vain negatiivista. Perjantaina kuume alkoi vähän helpottaa, joten mietin että kannattaakohan sitä kotitestiä enää tehdä. No, päätin kuitenkin vielä viimeisen testin tehdä ja sieltähän se tuli: kaksi viivaa koronatestiliuskaan. Tässä vaiheessa olin kiitollinen, että olin pysynyt omissa oloissani toisessa asunnossamme, enkä ollut uskonut negatiivista tulosta.
Sairastelu ei kuitenkaan jäänyt noin lyhyeksi. Oireita jatkui yhteensä 11 päivää. Pahin kuumeilu meni ohi 5 päivässä, mutta senkin jälkeen lämpö nousi iltaisin tai jos vähänkin yritin touhuta enemmän. Kurkkukipu helpotti jossain 6 päivän kohdalla, mutta tilalle tuli kova yskä. Yskä oli siitä inhottava, että se paheni aina kun menin makuuasentoon, eli juuri kun pitäisi mennä nukkumaan. Vatsalihakseni olivat aivan puhki yskimisestä ja niistämisestä. Ihmeellisiä lihaskramppeja tuli myös ja mitään en maistanut melkein viikkoon. Pelottaa ajatella, että millainenhan tämä tauti olisi ollut ilman 3 rokotetta 🤔 Lopulta kun olin sairastanut 11 päivää, sain työterveydestä lähetteen lääkärille. Siellä löytyi syy oireiden pitkittymiseen: jälkitautina poskiontelon tulehdus. Sain antibiootit ja sen jälkeen myös paraneminen alkoi eikä lämmöt enää nousseet iltaisin.
Eniten tässä harmittaa, että jälleen kerran kun minulla oli alkanut treenit kulkea ja suksi luistaa, niin treeneihin tulee tauko. Tämä alkaa olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus minun kohdallani. Kelit ovat olleet myös todella upeat ja olisin tuhat kertaa mielummin viettänyt nämä aurinkoiset kevätpäivät jossain muualla kun sohvalla netflixiä kuluttaen. Mutta eihän näille mitään voi, otetaan tämäkin mahdollisuutena nousta taas entistä vahvempana kohti kevään treenejä.
Olen nyt pikkuhiljaa alkanut palata treenin pariin, mutta todella rauhallisesti. Olen noudattanut terveurheilija.fi ohjeistusta harjoitteluun palaamisesta. Oireiden loppumisen jälkeen kävin vain kevyillä kävelyillä koiran kanssa ja seurasin sykkeitä todella tarkkaan. Ensimmäisillä hyvin lyhyillä ja rauhallisilla lenkeillä (keskivauhti 3 km/h) sykkeet olivat samat kuin ennen koronaa reippailla kävelylenkeillä. Myös keuhkoihin sattui niin kävellessä kuin monta tuntia sen jälkeen. Onneksi keuhkokipu väistyi muutamassa päivässä. Sen jälkeen olo on ollut todella voimaton ja lihakset menevät nopeasti hapoille. Viikon verran kun olin oireetonta elämää elänyt, kävin kokeilemassa uintia (16 min, sykkeet alle 70% maksimista). Uinti oli kivaa kun mikä, mutta jo lyhyt uinti vei kyllä voimat. Kävin myös kokeilemassa pyörätunnilla miltä se kammen pyöritystys tuntuu ja kivaahan se oli kun mikä! Voimat vaan olivat ihan olemattomat ja sykkeitä jouduin vahtimaan kokoajan. Se on tietysti positiivista, että keuhkoihin ei enää satu, olo on vaan todella voimaton. Jatkan ohjeistuksen mukaan treeniin paluuta ja kuuntelen kehoa extra tarkoilla sensoreilla. Moni koronan sairastanut on kertonut, että palautumisessa saattaa mennä useita kuukausia, joten en odota mitään ihmeparantumista parissa viikossa. Rauhassa mennään terveys edellä.
Terveyttä ja tsemppiä viikkoosi!
Tavoitteena huippukunto 