Meillä on ollut tapana tehdä kerran kesässä pyöräilypainotteinen reissu ja tänä kesänä kohteeksi valikoitui Ylläs. Vuonna 2018 kävimme kokeilemassa Yllästä talvella ja jo silloin latuverkosto ja upea luonto tekivät meihin vaikutuksen, joten halusimme myös käydä testaamassa millainen on Ylläs kesällä ja millaisia pyöräilyreittejä sieltä löytyy. Tässä Ylläksen retkemme kohokohdat ja tärpit.
Maastopyöräily
Pyöräilymielessä parhaat mahdollisuudet Ylläkseltä löytyy maastopyöräilyyn. Reittejä on suht paljon ja jokaiselle löytyy hyviä reittejä taitojen mukaan. Meillä oli Oton oma sähkömaastopyörä mukana, mutta pyörävuokraamoita on monia auki, joten omaa menopelia ei tarvitse olla mukana. Vuokrattavana on niin lihasvoimalla kulkevia kuin sähköavusteisiakin, jäykkäperäisistä täysjousitettuun ja läskipyöristä kapeampi renkaisiin. Mikäli ei ole kokenut maastopyöräilijä suosittelen vuokraamaan sähköpyörän, näin voi tehdä pidempiä reittejä ja pääsee kiipeämään tuntureille katsomaan upeita maisemia. Suosittelen myös vuokraamaan täysjousitetun pyörän mikäli haaveilee ajavansa pidempiä reittejä, sillä monet polut ovat aika juurakkoisia tai kivikkoisia ja tottumattoman jalat (ja hanuri) väsyy niiden rytkeessä helposti. Kannatta siis maksaa se muutama kymppi enemmän täysjousitetusta.
Kuuluin itse aiemmin niihin jotka eivät pitäneet sähköpyöräilyä urheiluna mutta se on jo moneen kertaan todistettu vääräksi ihan jo katsomalla syketietojani sähkömaastopyöräilyistä: keskisykkeet huitelee 140 ja 150 huittella ja mäissä syke nousee helposti maksimisykkeen rajoille. Sähkö on oiva avustin juurikin mäkiin, jotka joutuisi helposti aloittelevampi maastopyöräilijä tunkkaamaan (taluttamaan) kun oikea reitti ei välttämättä heti löydykään ja vauhti pääsee loppumaan. Sähköavustusta voi myös helposti säädellä, joten avustuksen ei tarvitse olla aina tapissa mikäli haluaa vähän nostattaa sykettä tai säästellä akkuja isoimpiin nousuihin.
Omat lempparimme Ylläksen maastopyöräreiteistä olivat Yllästunturin kierto (+tunturille nousu), Kukastunturin polkaisu ja Kesänkijärven polkaisu. Kaikki nämä reitit lähtevät Äkäslompolon puolelta, toki Yllästunturin kierron voi aloittaa myös Ylläsjärven puolelta. Helpoin näistä on Kesänkijärven polkaisu, jonka voi vielä helpottaa jos kiertää vain kesänkijärven, eikä nouse metsään järven pohjoispuolella. Vaativin näistä on Yllästunturin kierto+kiipeäminen ihan jo nousumetrien puolesta ja pitkän laskun takia. Upeimmat maisemat taas avautuvat Kukastunturin huipulta ja reitti on helpohko/keskivaativa. Jos on aikaa vain yhteen maastopyöräretkeen niin suosittelen tuota Kukastunturin polkaisua ihan jo maisemien takia! Jos haluaa kierrellä enemmän, suosittelen ostamaan maastopyöräilykartan joko paperisena tai nettiversiona. Nettiversiossa on se hyvä puoli, että jos on antanut selaimelle lokaatioluvan, voi aina välillä tarkastella että missäs ihmeessä sitä oikein ollaan 😅 Itse en ole mikään suunnistusmestari, joten tästä oli paljon hyötyä kun en hahmottanut mihin suuntaan olisi pitänyt lähteä.
Gravelpyöräily
Otin Ylläksen reissulle mukaan myös gravelpyöräni tarkoituksena katsastaa vähän alueen hiekkateitä. En ollut tehnyt taustatyötä ja etsinyt reittejä valmiiksi, vaan luotin että kyllä niitä sitten paikan päälläkin löytyy. Harmikseni valmiita hiekkatiereittejä ei ollut virallisessa reittikartastossa vaan ne piti itse etsiä. Reittejä yhdistelin Stravan ehdotusten, Google Mapsin ja maastopyöräkartaston helppojen reittien kesken. Moni Stravan ja Mapsin kautta kaivetuista reiteistä päättyi pettymykseen: joko reitti loppui suohon/muuhun esteeseen tai sitten se meni liian vaativaksi graveltaidoilleni. Jos siis haaveissasi on hiekkatielenkit, suosittelen varaamaan tähän aikaa ja helpoimmalla pääsee kun yhdistelee helpoksi merkittyjä maastopyöräreittejä ja autoteitä keskenään. Tälläisiä hyviä reittejä kulkee mm. Kesänkijärven sekä Äkäslompolojärven ympäri. Itse tein myös niin, että lähdin maantielenkille kiertämään Äkäslompolo – Ylläsjärvi – Hannukainen ja välillä poikkesin kivan näköisille hiekkateille. Maantiet olivat paikoin aika hc-kunnossa, joten leveämmät gravel-renkaat ovat myös pelkille maantielenkeillä hyvä valinta. Asfaltit eivät todellakaan ole samassa kunnossa kun etelässä, vaikkei ne täälläkään ole kehuttavassa kunnossa.
Latukahviot
Ihanin yllätys löytyi reittien varrelta: osa latukahvioista oli auki kesälläkin! Tänä kesänä oli ainakin 4 latukahviota auki, jotka sijaitsivat sopivasti pyöräreittien varrella. Kotamaja, Navettagalleria, Velhonkota ja Kesängin keidas ilmoittivat olevansa auki, jokainen tietenkin vähän erilailla. Ennenkuin lähtee suunnistamaan näihin, kannattaa siis varmistaa nettisivuilta aukiolo ja varsinkin poikkeusaukiolot, ettei jää eväät saamatta. Kaikkiin tänä kesänä aukioleviin pääsee myös gravelpyörällä (paitsi Kotamajaa en testannut).
Ne paljon pelätyt sääsket
Ennen reissua kuulimme paljon pelottelua kimppuun massoittain hyökkäävistä hyttysistä ja mäkäräisistä. Joku oli jopa joutunut sairaalaan mäkäräiskuumeen takia. Odotimme siis kaikkein pahinta ja mietimme jo mitä kaikkea ostamme suojautuaksemme itikkalaumalta. Onneksi emme ottaneet mukaan muuta kuin Teho Offin, sillä mukavaksi yllätykseksi huomasimme, ettei itikoita ollut sen kummemmin kuin etelässäkään metsään lähtiessä. Metsässä huomasi pysähtyessä, että itikat alkoivat parveilla ympärillä, mutta liikkuessa (kävellen tai pyörällä) ei ollut ongelmia. Jos mielii pitää taukoja metsässä, kannattaa varata vaatteita ja/tai myrkkyä itikoiden varalta. Saimme kuulla paikalliselta että itikat menevät parin viikon sykleissä (munien kuoriutuminen kestää pari viikkoa) ja meillä sattui olemaan hyvä säkä tässä syklissä.
Muuta näkemistä / tekemistä
Yksi ehdottomasti vierailun arvoinen kohde on Arctic Skylight Lodge, jossa on sekä majoitusta upeissa lasikattohuoneissa että ravintola, mutta myös sauna ja jacuzzi vuokrattavissa. Sauna on joen vieressä, joten saunomisen välissä pääsee myös virkistäytymään ja jacuzzissa voi ihailla ihania maisemia.
Yllästunturin huipulla kannattaa myös käydä. Jos energiaa riittää, voi sinne myös kävellä tai pyöräillä, mutta huipulle kulkee myös kesällä gondolihissit. Ylhäältä on upeat maisemat, keinu ja tietenkin myös ravintola. Samalla voi ihailla rohkeimpia alamäkiajajia Ylläs Bike Parkissa, ellei sitten itse rohkaistu kokeilemaan.
Ylläksellä ja sen ympäristössä on paljon tapahtumia kesän aikana, joten jos niihin osallistuminen kiinnostaa, kannattaa vierailu ajoittaa niiden aikaan. Otto osallistui NUTS maastopyöräilykisaan, jota oli hauska seurata myös huoltojoukkojen puolelta. Ylläksellä on myös polkujuoksukisoja ja Levillä jopa maastotriahtlonkisat. Monissa kisoissa on myös hupiralliluokkia, jossa mennään rennosti ilman tulostavoitetta. Saattaa olla että allekirjoittanutkin innostuu vielä maastopyöräkisoihin joskus osallistumaan, kisoissa oli niin hyvä ja kannustava fiilis!
Kesä-Ylläs teki kyllä vaikutuksen ja tulemme varmasti vielä uudestaankin. Lapissa on sitä jotain, joka saa akut latautumaan vaikka aktiivisuus olisikin päivittäin tapissa. Ehkä se on se upea luonto ja toinen toistaan huimemmat näkymät jotka saa mielen tyhjäksi. Onhan se nyt vaan kivempi pyörälenkillä katsella tuntureita kuin moottoriteitä 🙃
Jos olet käynyt Ylläksellä niin laita kommentteihin omat lemppari pyörälenkkivinkit jakoon!
Tavoitteena huippukunto 