Pirkanmaan pyöräilyreissu: Roineen ympäriajo

Kesän ensimmäinen yön yli pyöräilyretki sijoittui tällä kertaa lähiseudulle, nimittäin Pirkanmaalle. Saimme seuraksi ystäväpariskunnan Nooran ja Niklaksen, joten meitä oli yhteensä 4 reipasta polkijaa. Pirkanmaa osui pyöräreissun kohteeksi aika sattumalta, kun löysimme googlettelemalla Pyhänäsin ylläpitämiltä sivuilta valmiiksi suunniteltuja reittejä ja reittien varrelle oli laitettu valmiiksi erilaisia palveluita. Aivan mahtavaa, että näitä valmiitakin reittejä löytyy, ettei kaikkea tarvitse alusta loppuun itse suunnitella! Kiersimme Roineen, joka on pituudeltaan n. 75 km. Me teimme vielä pienen lisäkoukkauksen Sääksmäen sillalle, joten yhteensä pyöräilykilometrejä tuli inasen päälle 100 km. Reitin voisi hyvin vetää päivässäkin, mutta otimme reissun enemmän huvin ja kuulumisten vaihdon kannalta, joten yövyimme Valkeakoskella. Seuraavaksi tarkempi reissukuvaus, jos vaikka joku muukin innostuisi saman reitin kulkemaan.

Päivä 1 – 57 km

Aloitimme reissumme Kangasalta lauantaina puolen päivän aikaan lounaalla Pepper Bar & Restaurantissa. Lounaan jälkeen lähdimme mahat täynnä kiertämään Roinetta vastapäivään. Kangasala-Valkeakoski välillä ei oikein ollut kummoisempia pysähdyspaikkoja, eikä oikein ihmeempiä maisemiakaan. Tämä väli pyöräiltiin enimmäkseen autotiellä, mutta onneksi tie oli todella rauhallinen ja autot väistivät hyvin. Poljimme ilman taukoja Valkeakoskelle, jossa meillä oli varattuna yöpyminen Hotelli Waltikassa. Hotelli henki ihanaa 80-luvun henkeä ja huoneet olivat todella isot ja varustettu parvekkeilla, joista oli upeat näkymät järvelle.

Kun olimme saaneet vietyä tavarat huoneeseen, jatkoimme matkaa Sääksmäen sillalle. Porukan miespuoliset vaihtoivat menopelit vesijetteihin ja poljimme Nooran kanssa kaksin upealle sillalle. Matkaa suuntaansa tuli noin 12 km ja suurimman osan matkasta sai polkea pyörätiellä. Silta oli kyllä todella upea näky ja sen vieressä olisi ollut myös kahvila, mutta me päätimme kiirehtiä takaisin hotellille, jotta kerkesimme tilaamaan ruuat ennen keittiön sulkeutumista. Koronarajoitusten aikaan joutuu vähän tarkemmin selvittämään mitkä paikat on auki ja miten myöhään, muuten jää helposti ilman ruokia.

Päivä 2 – 44 km

Aamu alkoi hotellin aamiaisella, jonka nautimme omalla parvekkeellamme. Jälleen kerran mahat täynnä lähdimme taittamaan matkaa Roineen länsipuolelle. Alkumatkan saimme pyöräillä hyväkuntoiselle pyörätiellä, mutta sen jälkeen oikeastaan koko matka ihan loppua lukuunottamatta pyöräiltiinkin sitten liikenteen seassa. Väli Viranmaa-Kollola oli hieman epämukava polkea, koska siinä oli jonkun verran liikennettä, ei pientaretta nimeksikään, nopeusrajoitus 80 kmh ja osa autoista ei väistänyt kuten kuuluisi. Olen pistännyt merkille, että Suomessa väistetään pienten nopeuksien (40-60 kmh) teillä pyöräilijöitä melko hyvin, mutta kun nopeudet nousee 80 tai yli, ei pyöriä enää suvaita samalla tavalla. Onko muut huomanneet saman?

Pyöräilimme yhtä soittoa Pälkäneelle asti, jossa pysähdyimme välipullalle todella suloiseen Nuijantalon kahvilaan. Kahvila oli vanhassa kyläkoulussa ja sen vitriinissä oli tarjolla vaikka mitä itseleivottuja herkkuja. Kahvilan yhteydessä on myös putiikki, jossa on myynnissä kaikenlaisia käsitöitä. Kannattaa pysähtyä, jos joskus ajelet ohi!

Sokerihuuruissa jatkoimme matkaa kohti Vehoniemeä. Pälkäneen kohdalla oli pieni pätkä pyörätietä, muuten matka jatkui liikenteen seassa. Autot väistivät itäpuolella Roinetta todella hyvin, koska nopeudet teillä olivat muutenkin hyvin alhaisia. Itäpuolella Roinetta on paljon enemmän nähtävää, mutta harmiksemme osa paikoista aukeaa vasta kesäkaudeksi, eli kesäkuussa. Olimme niin aikaisin liikenteessä, että suurinosa paikoista ei ollut vielä auki. Kannattaa siis tarkastaa paikkojen aukiolot, mikäli suunnittelet pyöräreissua tänne seudulle.

Vehoniemessä on automuseo ja sen vieressä myös näkötorni, josta näkee Roineen ylle. Porrastreeni näkötornin huipulle tekee hyvää jo valmiiksi pyöräilystä väsyneille reisille. 🙃

Upeiden näköalojen jälkeen ei ollut enää montaa kilometriä jäljellä. Vehoniemen jälkeen joutuu hetken pyöräilemään 12-tiellä, joka on todella vilkkaasti liikennöity tie. Onneksi pientareet ovat todella leveät ja hyvässä kunnossa, joten tiellä oli turvallista polkea sunnuntairuuhkista huolimatta. Pysähdyimme vielä ennen ”maalia” lounaalle Kaivannon Keitaalle.

Kaiken kaikkiaan reitti oli todella miellyttävä ja maasto suhteellisen tasaista muutamaa isompaa mäkeä lukuunottamatta. Reitti on ilmeisesti aika suosittu, koska pyöräilijöitä tuli vastaan säännöllisesti. Varsinkin Roineen itäpuolella on upeita järvimaisemia ja paljon pysähdyspaikkoja, joten jos haluaa nautiskella niin kannattaa varata aikaa järven tälle puoliskolle. Liikenne oli yhtä mainitsemaani pätkää lukuunottamatta rauhallista ja autot väistivät pyöräilijöitä hyvin. Ainakin täältä vahva suositus reitille. Valmiita reittikarttoja ja palveluita reittien varrella löydät täältä.