Hauhon jokamiestriathlon

Otsikon kuva: Anni Hiiri

Elämäni ensimmäinen triathlon takana ja voi veljet mikä fiilis! En oikein edes tiedä mistä lähteä purkamaan tätä fiilistä, koska kaikin puolin kokemus oli niin huippu: Itse tapahtumapaikka Hauholla oli upea (aivan kuin olisi vanhassa Porvoossa päässyt kisailemaan), keli oli mainio, alitin tavoitteeni, tunnelma tapahtumassa oli mahtava, kannustushuutoja kuului koko matkan ajan, kanssakisaajatkin tsemppasi.. Mitä muuta sitä voi oikeastaan ensimmäiseltä triathloniltaan toivoa?

Hauhon jokamiestriathlonissa matkat on kaikissa sarjoissa samat: Uinti 200m, pyöräily 10 km ja juoksu 3 km. Itse osallistuin naisten kuntosarjaan, jossa kanssakilpailijoita oli 36. Käydään seuraavaksi kisa vaihe vaiheelta läpi.

Valmistautuminen

Minullahan ei ole mitään kokemusta kestävyyslajeista saati niissä kilpailemisesta, joten pari päivää ennen kisaa aloitin googlailun miten triathlonkisaan pitää tankata. Hidas hämäläinen oli taas myöhässä, nimittäin ohjeissa neuvottiin tekemään tankkaus 3-2 päivää ennen kisoja. No, eipähän nyt ollut mitkään pitkät matkat edes kyseessä, joten kaksi päivää ennen kisoja jätin täysjyvät pois ja käytin ruuissa enemmän hiilaripitoisia lisukkeita, kuten pastaa, jasmiiniriisiä ja vaaleaa leipää. Lisäksi otin ruokajuomaksi veden lisäksi myös hedelmämehun. Muuten en oikeastaan muuttanut ruokavaliotani. Treenit jätin kokonaan pari päivää ennen kisaa, kävin vain koiran kanssa kävelylenkeillä.

Kisapäivänä piti vielä pakata ja koittaa rytmittää ateriat niin, että mahalaukku olisi mahdollisimman tyhjä kisojen alkaessa, mutta lihaksilla olisi silti hiilaria. Söin siis viimeisen välipalani noin 3,5 tuntia ennen suoritusta. Aika hyvin ajoitus onnistui, ei nimittäin tullut pistoksia tai yököttävää oloa, mitä minulle helposti tulee jos lähden lenkille liian nopeasti ruokailun jälkeen. Oli vaikea ennakoida, mitä kaikkea tavaraa pitää pakata mukaan kun en ole ennen triathlonkisoissa käynyt, mutta koitin mielikuvaharjoituksilla käydä kisan läpi ja miettiä, mitä kaikkea sen varrella voisi tarvita. Tämän avulla tajusin mm. ottaa mukaan kuminauhavyölaukun, johon kisanumeron pystyi kiinnittämään etukäteen. Ilman sitä olisin ensimmäisessä vaihdossa joutunut laittamaan lapun hakaneuloilla kiinni, ja siitä ei varmasti olisi tullut mitään niillä sykkeillä mitä minulla oli kisassa. 😅

Yllättävän paljon tavaraa piti ottaa mukaan, tässä osa pakatuista tavaroista.

Saapuminen kisapaikalle

Saavuimme ystäväni Minnan kanssa paikalle hyvissä ajoin, yli tunti ennen meidän lähtöaikaa. Paikka oli meille vieras, joten oli kiva ajan kanssa tutustua alueeseen ja reitteihin, ettei sitten kisassa tarvitse mokailla. Ensi töiksemme haimme infosta numerolaput ja nilkkaan kiinnitettävät ajanottotägit. Tunnelma kisapaikalla oli kuin isommassakin urheilujuhlassa: Kuuluttaja nostatti tunnelmaa ja kyseli ohikulkijoiden fiiliksiä, oli myyntipistettä, kahvilaa.. Valitsimme pyörille vapaan paikan vaihtoalueelta ja aloimme järjestellä tavaroita kisaa varten niin, että vaihdot sujuisivat mahdollisimman lutvikkaasti. Kävimme vielä kiertämässä nopeasti aluetta ja katsastimme uintipaikat ja juoksuosuuden alkupätkän. Kilpailualue on todella kaunis, täynnä vanhoja puutaloja ja vieressä on myös upea kirkko. Harmikseni alku meni niin kisajännityksessä, etten tajunnut ottaa kunnolla kuvia kisapaikasta. Linkkaan jutun loppuun kisojen viralliset kuvasivut, joista pääsee kisojen tunnelmiin ja maisemiin.

Tilannekuvat BEST. Hovikuvaaja hommissaan ja omat vaihtopisteet valmiina kisaa varten!
Ummikot valmiina lähtöön!

Lopulta tuli kuulutus että kaikkien ryhmien olisi aika siirtyä uinnin lähtöpaikalle, iik! Eipäs siinä muuta kun paljain jaloin rantaa kohti käpsyttelemään ja omaa lähtöä jännittämään.

Uinti (200m)

Loppujen lopuksi itse lähtöä ei edes kerennyt h-hetkellä jännittämään, koska kaikki kävi niin nopeasti. Naisten kuntosarja lähti viimeisenä, joten kun muut sarjat olivat jo täydessä vauhdissa, me siirryimme lähtöviivalle, eli punaisten kanisterien väliin. Itse lähtö kävi niin nopeasti, etten tajunnut edes kelloa laittaa käyntiin, vaikka olin tätä varta vasten ladannut Garminiini triathlon-sovelluksen.. 🤦‍♀️ Lähtöpaikka oli aika syvällä, minulla ei meinannut jalat ylttyä pohjaan, varsinkin kun järven pohja oli aika mutainen. Lasit silmille ja sitten se jo kuuluikin kaiuttimista, nimittäin lähtökäsky! Lähdimme Minnan kanssa vasemmasta reunasta (uinti reitti heittää puolikaaren oikealle), joten siellä sai aika rauhaksilteen mennä, ei ollut ruuhkaa. Saimmekin vauhdikkaan lähdön ja hyvän vauhdin päälle. Toisen poijun kohdalla noin puolivälissä uintia alkoi kuitenkin olla jo vähän ruuhkaa. Olimme jo muutaman miesten kuntosarjalaisen ohittaneet alkuspurtissa ja tässä vaiheessa väkeä alkoi olla jo aika paljon samassa kaarteessa. Oma rytmi meni vähän sekaisin ja alkoi vähän jo vauhdikas startti hapottamaan. Loppu uinti vedettiin vähän rauhallisemmin. Järvestä nousun raskaus yllätti: Tuntui että päässä vähän heitti, ihan kuin olisi vieläkin laineilla ja jalat tuntuivat todella raskailta. Ekat askeleet oli pakko kävellä, etten olisi kaatunut yleisön joukkoon. 😅 Aika nopeasti se meni ohi, ja jo muutaman kävelyaskeleen päästä otimme juoksua kohti vaihtoaluetta. Uinnin ajanotto oli vasta mäen päällä, eli jalan kuljettiin n. 100-150m ennenkuin ajanotto uinnin osalta pysähtyi. Tässä vaiheessa tajusin ettei kelloni ollutkaan lähtenyt alkuhötäkässä päälle, ja oma ajanottoni lähti vasta tässä vaiheessa käyntiin. Uinnin ajaksi minulle tuli 6:56, eli se meni aika odotetunlaisesti, ehkä jopa nopeammin kuin olin ajatellut, koska osa uinnista meni vähän rikki kun väistelin muita.

Pinkki uimalakki erottuu hyvin. Kuva: Terhi Sillanpää

T1

Ensimmäisessä vaihdossa uimalakki ja -lasit pois, tilalle arskat ja kypärä. Olin laittanut maahan valmiiksi pienen pyyhkeen, että jalat vähän kuivuisivat ja kengät olisi helpompi laittaa jalkaan. Myös numerolappu piti tässä vaiheessa laittaa päälle, joten aiemmin virittelmäni vyölaukku oli oikein hyvä ja nopea ratkaisu. Sitten vain pyörä mukaan ja juoksujalkaa pyöräosuudelle! Ekaan vaihtoon minulla meni aikaa 2:16.

Paparazzin kuva ensimmäisestä vaihtotilanteesta.

Pyöräily (10 km)

Pyöräily lähti hyvin liikkeelle ja jalatkin tuntui hyvältä. Alussa pääsin muutamastakin ohi ja pyörä rullasi hyvin. 4 kilometrin kohdalla alkoi hapottaa, tuntui ettei jaloissa ole yhtään voimaa ja epätoivo iski: pääsenkö maaliin? Noin kilometri meni hammasta purren pientä loivaa ylämäkeä. Pyöräreitti kulkee liikennöityä tietä 5 kilometriä ja sitten on kääntöpaikka ja sama reitti tullaan takaisin. Kääntöpisteellä tapahtui jotain, varmaankin loiva alamäki auttoi ja tuntui että taas oli voimaa. Tulimme nimittäin viimeisen 5km pyöräilyn melko reippaasti, keskivauhti oli yli 27 km/h, kun ensimmäisellä 5km se oli alle 25 km/h. Keskivauhti koko pyöräilylle oli 25,6 km/h ja aikaa 10 km pyöräilyyn minulla meni 23:34.

Onko se hymy vai irvistys, voitte itse päättää. Kuva: Anni Hiiri

T2

Toinen vaihto olikin helppo, ei tarvinnut muuta kuin jättää pyörä ja kypärä vaihtopisteelle ja jatkaa suoraan juoksuosuudelle. Menin samoilla lenkkareilla pyöräilyn ja juoksun, joten kenkiäkään ei tarvinnut vaihtaa. Aikaa toiseen vaihtoon meni 1:28.

Siirtyminen vaihtoalueelta juoksuosuudelle.

Juoksu (3 km)

Tiesin jo etukäteen, että juoksu on heikkouteni ja se tulee olemaan kisan epämiellyttävin osuus. Pyöräilyn jälkeen tuntui ettei jaloissa ole yhtään voimaa ja askel oli niin maahan sidottu kuin mahdollista. Mutta eihän siinä muu auttanut kuin lähteä tekemään niin hyvää juoksua kuin tässä tilanteessa oli mahdollista. Ensimmäinen kilometri oli loivaa nousua ja varmaan siitäkin syystä alku tuntui niin tahmealta. Seuraava kilometri oli jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Pahimmat ylämäet käveltiin ja niin näytti moni meidän edellä ja takanakin tekevän. Viimeinen kilometri oli sama kuin ensimmäinen kilometri, mutta tällä kertaa saatiin ”nauttia” loivasta alamäestä. Loppuun otettiin oikein loppukirikin, mutta silti juoksu jäi eniten harmittamaan. Toisaalta en voi itseäni liikaa ruoskia, koska juoksua tuli harjoiteltua vähiten, ja silti tein oman tahtiennätykseni. Eli tein parhaimman mahdollisen suorituksen tässä kunnossa ja niillä voimilla mitä minulla oli kisan loppuvaiheessa jäljellä. Juoksuun minulla meni 18:20 ja tahtini oli 6:06 min/km.

Totiset ilmeet juoksuosuuden 1 km nousussa. Kuva: Terhi Sillanpää
Loppukiri maalilinjalla!

Lopputulos

Vaikka se jossain vaiheessa tuntuikin mahdottomalta, niin vain se maalikin sieltä lopulta tuli! Tuuletukset maalissa olivat myös sen mukaiset, varsinkin kun juoksun loppuvaiheilla tajusimme että pääsemme Minnan kanssa tavoitteeseemme, eli alle tuntiin kokonaisajassa. Loppuaika oli 52:37 ja sillä tuli naisten kuntosarjassa 19. sija. Olin niin onnellinen, että tavoite alittui vielä noinkin isosti! Täytyy kyllä sanoa, että kaikki jäi kyllä reiteille, en tässä kunnossa olisi päässyt yhtään lujempaa. Keskisykkeeni oli 175 bpm, eli aikalailla maksimisykkeillä vedin koko kisan ja siltä se kyllä tuntuikin. 😅

Tuuletukset maalissa 6/5.

Tapahtuma oli kahdelle ensikertalaiselle mitä mainioin paikka kokeilla triathlonia. Ensi vuonna on ehdottomasti päästävä uudestaan ja parantelemaan omaa tulosta. Kokemus myös vahvisti sitä, että kyllä olen oikean lajin valinnut itselleni.

Kiitos vielä kannustusjoukoille, kuvaajille, kanssakilpailijoille ja järjestäjille upeasta tapahtumasta!

Onnelliset (ja väsyneet) triathlonistit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: