Kesäkuu oli aiempien vuosien tapaan täynnä tapahtumia, juhlia ja työkiireitä. Joka vuosi sitä törmää samaan: Maailma on saatava valmiiksi ennen juhannusta. Tänä vuonna aloitin itsekin lomani juhannuksesta, joten ainakin oma työpöytä oli hyvä puhdistaa ennen loman alkua. Viimeisien työviikkojen päivät venyivät helposti pitkiksi kun töiden jälkeen oli tiimipäiviä, piti vuokrata juhlavaatteita, viedä koiraa hoitoon jne. Viikonloput kuluivat juhlissa, eksoottisimmat niistä jopa ulkomailla. Aikaa treenille ei yksinkertaisesti löytynyt niin paljon kuin olisin toivonut. Niimpä kesäkuun treenitilasto näytti samalta kuin aiempina vuosina – treenitunteja kertyi hyvin vähän. Mutta en jaksa ottaa treenien puutteesta stressiä, koska 5 viikon kesäloman aikana kerkeää kyllä harrastamaan 🙌 Minulla ei myöskään ole tavoitteet katossa triathlonharrastukseni kanssa, joten priorisoinnissa edelle menee 100-0 ystävien häät, varsinkin kun ne ovat harvinaista herkkua harmaan arjen keskellä.
Kesäkuussa pääsin aloittamaan avovesitreenit kun tilaamani märkäpuku saapui. Ensimmäistä kertaa pukua päälle pukiessani voin sanoa että olin lievästi kauhuissani, sen verran makkarankuorelta se tuntui 😅 Pukemisessa meni myös oma aikansa, mutta onneksi ystäväni oli vinkannut märkäpuvun pukemisen opastusvideon, jonka avulla selvisin edes jotenkin oman arvon tuntoni säilyttäen. Kesäkuussa alkoivat myös TriathlonSuomen kesätreenit, joihin olin ilmottautunut uinnin osalta. Ensimmäiset treenit olivat Vantaan Kuusijärvellä, jossa onkin hyvät mahdollisuudet avovesitreeneihin. Ensimmäiset kerrat harjoiteltiin suunnistamista ja peesaamista. Suunnistaminen onnistuu jo ihan hyvin, mutta peesaamisessa on vielä parantamisen varaa 😅 Treeneistä jäi käteen myös hyviä avovesitekniikkadrillejä, joista omana lempparina myyräuinti.
Yllätyin myös, kuinka paljon märkäpuku kelluttaa! Olihan siitä moni sanonut, mutta uskoin sen vasta kun itse pääsin kokeilemaan. Varsinkin vapaauinnissa puku auttaa todella paljon, koska se nostaa kuin itsestään asentoa oikeaksi. Jalatkin pääsevät helpommalla kun ei tarvitse potkia niin paljoa pysyäkseen pinnalla. Itselläni tosin on vielä totuttelemista puvun kanssa, koska loppu-uinnista minusta aina tuntuu että puku alkaa vähän painamaan rintakehästä. En tiedä, olenko pukenut pukua tarpeeksi ylös, vai onko se vain vääränmallinen minulle.
Koska yhteistreenit keskittyivät aika paljon tekniikan hiomiseen, oli kiva loman alkaessa suunnata vanhempien mökille ja jatkaa siellä matkapainotteisempaa treeniä. Loman alkuun osuivat myös kovat helteet, joten vesi toimi oivana virkistyksenä yli +30 asteen helteessä. Pääsin myös testaamaan miten märkäpuku toimii suojana iskuilta, uin nimittäin suunnistaessani suoraan päin kiveä 😅 Puku pehmensi kivasti, muuten olisi varmaan nahkat lähtenyt jaloista. Järvi, jossa vanhempieni mökki sijaitsee, on hyvin tunnettu monista kivistään, joita varsinkin veneilijät kiroavat. Täytyy sanoa, että eivät ne kyllä uimareidenkaan lemppareita ole. Muutenkin tuo järvi on yksi pelottavimmista mitä tiedän – se on hyvin syvä, täynnä kiviä ja puita, paljon veneilijöitä.. Välillä tuntuu, että avovesiuinnin kannalta on parempi mitä vähemmän tietää järvestä jossa ui, silloin ei ainakaan tarvitse etukäteen jännittää mitä eteen tulee. Toki turvallisuuden takia kannattaa perusasiat kuten virtaukset selvittää, mutta niitä harvemmin pienemmissä, avovesiuimareiden suosimissa järvissä onkaan.
Toivotaan allekirjoittaneelle enemmän treenipäiviä heinäkuulle 😎 Aurinkoisia treenipäiviä!
Tavoitteena huippukunto 