Viikon kestänyt flunssa vei sängyn pohjalle ja samalla tuskastelemaan sitä, ettei pääsekään treenaamaan. Ahdistus liikkumattomuudesta oli todellinen: olisi tehnyt mieli lähteä triathlontreeneihin ja lenkkipolulle terveydestä piittaamatta, mutta onneksi järki voitti. Sängyn pohjalla makoillessa oli myös aikaa pohtia omaa suhdettaan liikuntaan. Mikä minua tässä liikkumattomuudessa ahdistaa? Miksi oikeasti liikun? Näitä kysymyksiä päissäni pohtiessani oma ajatuksen kulkuniJatka lukemista ”Miksi liikun?”
Tavoitteena huippukunto 