Viikon kestänyt flunssa vei sängyn pohjalle ja samalla tuskastelemaan sitä, ettei pääsekään treenaamaan. Ahdistus liikkumattomuudesta oli todellinen: olisi tehnyt mieli lähteä triathlontreeneihin ja lenkkipolulle terveydestä piittaamatta, mutta onneksi järki voitti. Sängyn pohjalla makoillessa oli myös aikaa pohtia omaa suhdettaan liikuntaan. Mikä minua tässä liikkumattomuudessa ahdistaa? Miksi oikeasti liikun?
Näitä kysymyksiä päissäni pohtiessani oma ajatuksen kulkuni meni aikalailla näin: ”Nyt minä lihon kun en pääse liikkumaan. No en kai sentään, ahdistus johtuu vaan siitä että uudet treenit alkoi ja haluan päästä heti täysillä mukaan. Mutta toisaalta nyt pitää kyllä todella tarkkaan katsoa mitä syön, tai tämä liikkumattomuus menee suoraan reisiin. Selkäkin ihan jumissa kun olen makoillut näin paljon. On se kyllä niin kivaakin liikkua, siitä tulee niin hyvä olo, paranisikohan tämä flunssakin jos lähtisin lenkille? Apua, pitää perua ilmottautuminen spinning-tunnille! Ai että, pyöräily on kyllä mun lemppari. Voisinkohan käydä kevyellä lenkillä..”
Tunnistan ajatuksen juoksustani ainakin kolme syytä miksi liikun: hyvinvointi (henkinen ja fyysinen), painonhallinta ja nautinto. Sukelletaanpa näihin kolmeen hiukan syvemmälle.
Henkinen ja fyysinen hyvinvointi
Pari päivää ilman liikuntaa ja alkaa jo hieman ahdistaa. Samalla hartiat tuntuu juilivan ja selkä on jumissa. Minulla liikkumattomuus alkaa siis tuntua sekä pääkopan sisällä että ihan fyysisesti ympäri vartaloa. Vanha selkävaivani välilevyssä muistuttelee aina välillä itseään, kaikkein eniten silloin kun olen rasittanut sitä nostelemalla liikaa pelkällä selälläni tai vastaavasti kun en ole liikkunut. Toimistotyön staattiset asennot läppärin edessä pitää huolen siitä, että 8 tuntia päivästä tulee oltua liian helposti paikallaan ja niska-hartia seutu kiittää siitä mitä epämääräisimillä jumeilla. Kulunut sanonta, mutta liike on lääke ja sitä se ainakin omien vaivojeni kanssa todellakin on. En edes uskalla kuvitella millaisessa kunnossa olisin, jos en olisi ollut elämäni aikana liikunnallisesti aktiivinen.
Henkisellä puolella liikkumattomuus tuntuu erityisesti ahdistuksena ja tietynlaisena levottomuutena. Saman katon alla asuvat myös tietävät, että pinna on tällöin hieman kireämmällä. Voisikin siis sanoa, että liikunta on melko pienen budjetin terapiaa. Välillä ahdistus ja muut ikävät tunnetilat saattavat johtua ihan muusta kuin liikkumattomuudesta, mutta silti liikunalla on hyvä vaikutus: lenkin jälkeen asiat ovat saaneet oikean perspektiivin eikä esimerkiksi hermoja kiristävä työtilanne tunnu enää niin ylitsepääsemättömältä kuin ennen lenkkiä. Tällä on myös kääntöpuolensa: stressaavassa elämäntilanteessa omaa olotilaa on helppo paeta liikunnan pariin vähän liian usein ja aiheuttaa näin itselleen ylikuormitustilan, pahimmillaan loppuunpalamisen. Itselläni tämä on ollut parikin kertaa liian lähellä, mutta olen onneksi tunnistanut vaaran merkit ajoissa. Joten vinkkini kaikille on, että seuraa rehellisesti omaa jaksamistasi. Myös läheiset on hyvä mittari. Jos joku läheisistäsi sanoo, että et ole ihan oma itsesi, kannattaa se ottaa vakavissaan.
Painonhallinta
Tuntuu ettei tätä saisi enää nykypäivänä sanoa, mutta osa syy miksi liikun on painon pitäminen hallinnassa. Aiemmin olisin sanonut että laihdutus, mutta nykyään olen luovuttanut pienemmän painon tavoittelun ja puhun mielummin painonhallinnasta. Olen vartalonmalliltani hyvin suora ja lyhytjalkainen. Minuun tarttuu kaikki ylimääräinen helposti ja kroppani turvottelee milloin mistäkin. Olen iän myötä hyväksynyt, ettei minun vartaloni taivu fitnessmalliksi eikä sen edes tarvitse. Nuorempana tein Fitfarmin fitnessohjelmia pyykilautavatsan toivossa. Sainkin jo valmiiksi alhaista painoani alas ja lisättyä lihasta, mutta silti olin todella tyytymätön vartalooni. Suurimmaksi osaksi sen takia, etten mielestäni näyttänyt siltä, kuin pitäisi. Nyt tekisi mieli läiskiä tuota nuorukaista poskille ja sanoa että herranjestas, et tietenkään voi näyttää samalta kun Janni Hussi koska et ole Janni Hussi! Jokainen kroppa on oma uniikki kokonaisuutensa, eikä sitä pidä ikinä verrata muiden (yleensä vielä siloiteltuihin) kuviin lehdissä, somessa tai muualla mediassa.
Vaikka en siis haluakaan pienentää painoani, haluan silti pitää sen hallinnassa. En ole käynyt pitkään aikaan vaa’alla, joten en edes tiedä paljon tällä hetkellä painan. Oman painonsa silti tuntee ja esimerkiksi omat vaatteet ovat hyvä mittari. Jos olen pidempään liikkumatta, huoman sen nesteen kertymisenä kroppaan. Haluan myös, että pystyn jatkossakin liikkumaan ja pystyn olemaan toimintakykyinen pitkälle elämässäni. Se, onko minulla reisissäni selluliittiä tai mitä vaaka näyttää, ei määrittele urheilullisuuttani. On hyvä, että nykyään myös mediassa näytetään hyvin eri mallisia ihmisiä, jotka voivat olla ihan yhtä hyvässä kunnossa fyysisesti kuin vartalomalliltaan solakammat, jopa paremmassakin. Sanon sen vielä kerran: Ulkomuoto ei määrittele urheilullisuutta tai oikeastaan mitään muutakaan.
Nautinto
Harvoimpa sitä ihminen tekee jotain mitä inhoaa, ainakaan kovin pitkäjänteisesti. Siksi yksi tärkeimmistä syistä miksi liikun, on se, että yksinkertaisesti nautin liikkumisesta. Nautin hyvin monenlaisesta liikkumisesta, vaikka muutama laji onkin noussut lemppariksi. Nautin hitaasta joogasta, jossa pääsen euforiseen tilaan ja hoitamaan vartaloni liikkuvuutta. Nautin padelista ja sen tuomasta sosiaalisesta puolesta ja hyvistä nauruista kun olen taas huitonut mailalla ilmaa pallon sijasta. Nautin ratsastuksesta ja yhteistyöstä hevosen kanssa. Nautin pyöräilystä ja sen tuomasta vauhdin huumasta. Voisin jatkaa listaa loputtomiin käymällä (lähes) kaikki kokeilemani lajit läpi. Laji kuin laji, harvemmin sitä on jälkikäteen katunut. Tutkimuksissa on osoitettu, että liikunta laittaa kropan erittämään mielihyvähormoni dopamiinia. Tämä selittää varmastikin sen, miksi liikunnan jälkeen on niin hyvä olo ja miksi siitä on niin helppo nauttia. Ja myös miksi siihen jää niin helposti koukkuun.
Tiivistettynä voisi sanoa, että syitä liikkua on monia, mutta useimmin se on joku yllämainituista tai miksaus vähän kaikkea. Välillä on hyvä pysähtyä ja pohtia syitä omaan liikkumiseen. Oletko itse tullut pohtineeksi miksi juuri sinä liikut? Lyötyykö samoja syitä vai kenties ihan jotain muuta?
Tavoitteena huippukunto 